Make your own free website on Tripod.com
H E L L O !!

  | joulukuu |    | tammikuu |    | helmikuu | | maaliskuu |    | huhtikuu |  | toukokuu |

Talo ja piha
Lasten omat touhut
Omia kertomuksia

  Joulukuu

Lentomatka

Vihdoin on päästy Uuteen-Seelantiin! Hotellissa vierähti kolme yötä kahden sijaan. Nukuttiin pitkästä aikaa kunnolla ja syötiin hyvin ja paljon, mutta harvoin. Autokin saatiin ostettua, iso vihreä maasturi, jossa on paikat kahdeksalle henkilölle - kerrankin tarpeeksi tilava auto meidän perheelle!

Aikaerosta toipuminen sujui yllättävän hyvin. Ensimmäisenä yönä lapset heräsivät nälkään, ja silloin syötiin karkkia ja valvottiin vähän aikaa. Heti toisesta yöstä lähtien onkin sitten nukuttu yöt ja valvottu päivät, kuten kuuluukin. Paitsi Tino, joka yhä vieläkin herää joka yö pari kertaa syömään.

Tehtiin retki Uuden-Seelannin (ainakin Eteläsaaren) suurimpaan eläintarhaan Orana Parkiin. Ella ja Pyry sai syöttää kirahveja. Nähtiin myöskin kiwi (siis lintu), joka hiippaili pimeässä huoneessa. Tuatara ei ollut kotosalla, sen sijaan australialainen monitor-lisko oli, ja Pyryn mielestä se oli parasta koko retkessä. Paikallisia lintuja oli esillä monenlaisia, ja täytyy kyllä sanoa, että olivat hieman värikkäämpiä kuin mihin on Suomessa totuttu.

Matkaa Christchurchista uuteen 'kotiin' oli monta sataa kilometriä, ja matkalla nähtiin paljon erikoisia kasveja ja vielä enemmän lampaita. Välipalaa haukattiin näköalapaikalla turkoosinvärisen Tyynenmeren rannalla ja katseltiin rannalla olevia Moeraki boulderseja eli vierinkiviä (halkaisija n. 2 m). Goren kaupungissa pysähdyttiin ostamaan peittoja, tyynyjä, pyyhkeitä ja astioita sekä ruokaa. Iltasella oltiin perillä kotona, ja oli valtavan kylmä! Seuraavana aamunakin sisällä vain 13 astetta, vaikka koko yö oltiin lämmitetty...

Talossa oli valmiina kuusi sänkyä sekä kaksi tuolia keittiön pikku pöydän ääressä. Lisää huonekaluja on ostettu vähitellen sitä mukaa, kun niitä noista secondhandshopeista on sopivia löytynyt. Tinolle löytyi ihana vaaleansininen pinnasänky, joka maksoi $35, eli alle satasen. Siihen täytyi kylläkin ostaa upouusi patja, joka olikin sitten vähän kalliimpi. Myöskin ruokapöytä + 6 tuolia saatiin sopivasti jouluksi, ne piti vain itse hakea Dunedinista asti. Muutamia lipastoja ja yöpöytiä on myös ostettu, olohuoneessa ei muuta olekaan. Siis sohvat puuttuu vielä.
Tino on lopettanut tutin syömisen, tuttipulloa ei ole paljon maistanutkaan. Täällä ei ole vauvanvellejä eikä puuroja, joten Tinolle keitetään aamupuuro joka aamu, samoin iltapuuro ennen nukkumaanmenoa. Myöskään vauvanmaitoja ei näytä olevan kuin jauheena peltipurkissa, joten ainakaan vielä ei ole uskallettu sellaista testata. Muuten vauvan purkkiruokia löytyy ihan hyvin, on vaan hieman erikoisia makuja: sweetcorn & pumpkin, strawberry rice pudding, apricot & mango cereal... Vauvoille aletaan antamaan lihaa ja maitoa jo neljän kuukauden ikäisenä, mutta me on pysytelty suomalaisessa systeemissä.
Meidän kellarissa näyttää olevan paikallisten ötököiden jokailtaiset kokoontumisajot. Satamäärin vaikka minkälaisia otuksia hiipii kellarinnurkissa. Silloin tällöin täytyy kärpäslätkien kanssa käydä hutkimassa niitä, että edes vähän vähentyisivät. On suuria hämähäkkejä ja heinäsirkan tapaisia ötököitä, jotka jähmettyvät paikalleen kun valot sytytetään. Lisäksi kaikennäköisiä pienempiäkin otuksia löytyy... Täällä on tapana myrkyttää talot pari kertaa vuodessa, että öttiset häviää. Meistä tuntuisi aika hirveältä asua myrkyn keskellä, joten niin kauan kun pysyvät kellarissa saavat olla rauhassa.

Jouluna oli tosi kesäinen sää, parhaat kelit tähän mennessä. Lämmintä oli yli +20 C ja aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta. Hieman erilainen Joulu kuin yleensä. JouluPUU saatiin hankittua, taisi olla joku mänty. Lapset koristelivat puun kauniiksi, ja toivoivat, että joulupukki löytää meille ja tuo puun alle muutaman lahjapaketin. Täällä on tapana, että joulupukki käy yöllä ja lahjat avataan vasta jouluaamuna. Niin tehtiin sitten meilläkin. Pyryllä oli oikea Barney-joulu (uusi kaikista paras ystävä, violetti dinosaurus).

Hyvin täällä näyttää pärjäävän meidän englanninkielen taidoilla, toisinaan on vaikea ymmärtää paikallisten puhetta (kiwi-slangia), on se sen verran erilaista kuin 'BBC-englanti'. Lapset eivät ymmärrä kuin sanan sieltä ja toisen täältä, mutta toivottavasti tilanne korjaantuu kunhan kesäloma loppuu ja koulut taas alkavat, jos Ellakin vaikka pääsisi kouluun. Puhetta sen sijaan tulee enemmän: "Dad, ice-cream!". Pyry ihmetteli kun täällä me puhutaan suomea, vaikka etukäteen kerrottiin, että Uudessa-Seelannissa puhutaan englantia. Pyry luuli, että meidän keskenäänkin täytyy puhua englantia!

Puutarhan raivaamista riittää, samoin remonttia. Täytyy nyt katsoa miten paljon saadaan aikaiseksi tällä reissulla. Enimmäkseen tämä kyllä otetaan loman kannalta, ainakin nyt kun aurinko paistaa ja linnut laulaa. Ollaan suunniteltu matkaa vuoristoon ja Pohjoissaarelle asti. Täytyyhän sitä nähdä muutakin kuin oma piha, kun on tänne asti tultu!


Tammikuu

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA !!!

Vuosi alkoi helteisenä, lämpömittari kipusi lähes päivittäin melkein kolmeenkymmeneen asteeseen. Vettä ei satanut pariin viikkoon, kun yleensä aina yöllä tulee vettä sen verran, ettei puutarhaa tarvitse kastella. Pellot oli kurjan näköisiä, lampaille kuivaa purtavaa. Telkkarissa annettiin varoituksia kasteluveden käytössä, ei saanut lutrata luonnonvettä, joetkin alkoi kuivua. Kunnes sitten yhtenä iltana tuli vettä taivaan täydeltä, ja sitä sitten jatkui muutaman päivän vaihtelevalla volyymillä.

Tinon puolivuotis'synttäreitä' juhlistettiin syömällä suomalaista pullaa! Melkein kaikki ainekset saatiin, jopa leivinpaperiakin löydettiin kaupasta - skandinavian baking paper... Vain raesokeri jäi puuttumaan. Isin leipoma pulla maistui tosi hyvältä kuten yleensä, ja lapset ahmi mahat täyteen kuten yleensä. Tinon hyvin hyvin epävirallinen puolivuotismittaus tuotti tulokseksi 69 cm. Painoa ei tiedetä, meillä on vain kalavaaka, jossa asteikko loppuu kahteen kiloon...

Remontoiminen on aloitettu! Ellan ja Tinon huoneet on jo maalattu, ja Pyryn huoneen suurempi remontti jotenkuten aloitettu. Yläkerran kylppärin vessanpyttyyn vaihdettiin 'moderni' vesisäiliö, enää ei tarvitse nykiä narusta... Löydettiin jopa kauppa, joka myy sekoittavia hanoja! Jospa kohta ei enää tarvitse tapella iltapesun kanssa (toisessa päässä allasta kylmävesi-, toisessa kuumavesihana...). Muutenkin kylpyhuoneen uusi ilme alkaa hahmottua, ainakin paperilla.
Lapset olivat aluksi ihmeissään banaaninkuorien kanssa, kun meillä ei ollut bio-pönttöä! Nyt sellainen on vihdoin hankittu, ja oikea kompostorikin odottaa pihanperällä. Onkin tuntunut hirveältä laittaa käyttökelpoista ainesta roskiin, tosin ruohosilppu ym. on päätynyt katteeksi pihan kasveille, ja puut on pilkottu polttopuuksi. Täällä tuntuu olevan kaikki kierrätyssysteemit vielä aivan tuntemattomia. Joka purkissa ja törpössä (mm. muoviset maito- ja mehupullot) lukee: Please, recycle!, mutta mistään ei löydy ekopisteitä mihin ne voisi viedä. Kaikki joilta on kysytty mihin ne laitetaan, sanovat: roskiin... Joten me on raahattu kaikki vauvanruokapurkeista limsatölkkeihin kellariin kaappiin odottamaan, että kehitys saapuu tähänkin maahan!

Ellan koulu alkaa 27. päivä. Ennen koulun alkua käytiin kiertelemässä Uutta-Seelantia. Tarkoitus oli käydä Pohjoissaarella ja Aucklandissa asti, mutta kuinkas kävikään?  Matkan aikana todistettiin, että Tino todellakin ryömii! Ollaan jo muutama viikko moista epäilty, mutta nyt on vauhtia sen verran paljon, ettei kenellekään jää epäselväksi mistä on kysymys. Kontilleenkin vauveli jo nousee ihan itse ja kovasti yrittää kontata (välillä onnistuu muutaman millin liikkuakin!).

Eteläsaaren kiertomatka

As you can see, vihdoin saatiin hankittua OMA tietokone, muutamia tarkeita merkkeja vaan puuttuu... No kylläpä ne tänne vippaskonsteilla saa ujutettua! Tämä on tällanen vanha lousku, Pyry oli surullinen, koska uusi Teletubbies -romppu ei pyöri näin  vanhassa tietokoneessa. No, onneksi voidaan ottaa se mukaan Suomeen ja pelata siellä. -Onko meidän Suomen tietokoneessa sitten sata penttiä?...  Onneksi otettiin kotoa mukaan muutamia pelejä. Ei tahdo oikein näppis aina toimia (elkää ihmetelkö jos välistä puuttuu kirjaimia...), eikä hiiri eikä itse keskusyksikkökään... Ainoa jonka kanssa ei ole vielä tullut ongelmia, on monitori... No, eiköhän sekin vielä ala kiukutella... Uusi kamerakin on, ja onpas nyt helppoa laittaa kuviakin mukaan!

Ella kävi isin kanssa kysymässä rehtorilta pääseekö Ella kouluun. Oli hyvin ujona, eikä sanonut sanaakaan englanniksi. Saa silti aloittaa koulun Balfour Schoolissa. Meillä oli sellanen käsitys, että tässä maassa koululaiset käyttää koulupukua, ja niin kuulemma joissain kouluissa käyttävätkin. Se on siis koulukohtaista, eikä tällasessa pienessä kyläkoulussa ole sellasta käytäntöä. Ei siis päästy ostamaan koulupukua. Sen sijaan uusia kouluvaatteita tarvitaan enemmänkin... Muitakin valmisteluja on tehty: Pyry on muuttanut nukkumaan Tinon huoneeseen, että koululainen saa oman huoneen ja läksyntekorauhan. Isi on nikkaroinut kylpyhuoneesta puretuista levyistä ja laudanpätkistä Ellalle oman koulupöydän.

Ensimmäinen koulupäivä on takanapäin! Reippaasti Ella aamulla heräsi, ja Pyry kun yritti alkaa leikkimään, Ella sanoi: "Leikitään sitten ku mää tuun koulusta!". Reppu selässä ja lunchbox kädessä Ella käveli isin kanssa kouluun parisataa metriä. Koulu alkaa joka päivä klo 8.45 ja loppuu 2.45. Monennellako luokalla Suomessa koulua on 30 tuntia viikossa? Ja täällä ekaluokkalaiset on yleensä viisivuotiaita! Koulupäivä sujui hienosti, vaikkei Ella ollut sanonut sanaakaan. Sujuvasti oli kuitenkin kuunnellut ja osallistunut kaikkeen tekemiseen. Vaikeampaa tuntui olevan Pyryllä: "Millonko Ella tulee koulusta? Mää en jaksa oottaa!" Ja lisää kurjuutta (Pyrylle) on tiedossa: Ella haluaa mennä kouluun toisenkin kerran. Kolmena päivänä viikossa on uintia, ja se ainakin on Ellasta tosi mukavaa!


Helmikuu

Jos on Suomessa ollut kovat pakkaset, ei ole täälläkään helle hemmotellut. Aamusella yleensä viitisen astetta (sentään plussan puolella!), ja tämän sentään pitäisi olla vuoden lämpimintä aikaa... Nyt jo joutuu lämmittämään taloa lähes jatkuvasti, mitähän se on sitten talvella...? Taidetaankin tulla hyvissä ajoin keväällä Suomeen.

Muuten on mukavaa tällainen mökkielämä, mutta muutamia mukavuuksia on ikävä. Esim. tiskikone on sellainen, että kun siihen kerran tottuu, ilman on vaikea olla... Tässä onkin naureskeltu, että täytyy tehdä siivousaikataulu, muutenhan ei kukaan tee mitään ennen kuin siivo (siis sotku) hirvittää. No, onpahan meillä ainakin uusi imuri, jossa on poweria kunnolla! Kun ensi kerran imuroitiin kokolattiamattoja, voi sitä pölyn määrää... On niin erikoisen näkönen vehjes, ettei lapset edes meinanneet tunnistaa imuriksi, luulivat ensin vesipyssyksi...

Tino on nyt seitsemän kuukautta 'vanha', ja osaa jo kaikenlaista. Sen lisäksi, että ryömintä sujuu muutenkin kuin ryömintävaihteella, vauveli nousee ketterästi kontilleen, siitä peruuttaa istumaan ja katselee muiden touhuja. Liikkeellelähtö onnistuu jo istultaankin ihan itse, vauhtia vaan tahtoo olla sen verran paljon, että yleensä nenä kopsahtaa lattiaan.Ylöspäin täytyisi päästä, Tino nousee jo polvilleen seisomaan ja pitää alimmasta portaasta kiinni, myös alalaatikot keittiössä saa kyytiä (maasta se sienikin ponnistaa!). Ellan ja Pyryn menoa seuratessa Tino innostuu monesti taputtamaan, ja siitäkös isompien vauhti vaan kiihtyy, kun heille oikein taputetaan! 110n mr yghhh m  .00pi8kk8liujid (Tino osaa myös kirjoittaa tietokoneella!)
Muutama leppoisa kesäpäivä ehdittiin viettää, ennen kuin tuli taas kauhea helle. Katseltiin perhosten leikkiä ja kuunneltiin lampaiden määkimistä, välillä kukkokin kiekui jossain naapurissa. Isi leikki metsuria, ja nyt naapurin setän talon pihallekin paistaa aurinko enemmän kuin ennen. Vielä on paljon pilkkomista ja jälkien siivoamista, mutta saatiin sentään polttopuuta vähäksi aikaa. Luumujen syömisessä linnut olivat hyvänä apuna, itse kyllästyttiin jo popsimaan kilokaupalla luumuja joka päivä (paitsi Pyry, joka olisi syönyt enemmänkin). Meidän puutarhuri ei olekaan täällä puutarhuri, ei tosiaankaan! Täällä puutarhurit on niitä, jotka leikkaa nurmikon, kärrää kottiksilla roskia, haravoi... siis tekee kaiken 'ikävän' työn. Niinpä meidän puutarhuri onkin nursery person!
Arki koululaisen vanhempina alkaa sujua mukavasti. Kuitenkin kun ajattelee, että tällasta se on sitten seuraavat ainakin 15 vuotta, niin meinaa hirvittää! Ella on vähän liiankin innokas koululainen. Perjantaina kun sanotaan, että huomenna et sitten pääsekään kouluun, niin vastaus on aina: Miksi en? Ella jo valitti sitäkin, kun toiset saa enemmän läksyjä! Opettaja tietysti ajattelee, että Ellan on ensin hyvä oppia ymmärtämään mitä muut puhuu. 'Se täti' (=opettaja) oli tuijottanut suu auki, kun oli kuullut Ellan lukevan kirjasta muiden mukana. Kotiin onkin ostettu melkoinen määrä puuha- ja tehtäväkirjoja, Ella haluaisi tehdä tehtäviä ihan hirveitä määriä! Yksi kirja kestää yleensä muutaman päivän, jos ei Pyry päivisin innostu tekemään Ellan tehtäviä... Pyry alkaa jo tottua siihen, ettei Ella ole koko aika leikeissä mukana. On se kuitenkin aina päivän kohokohta, kun Ella (ja varsinkin Ellan läksyt!) tulee koulusta, ja pääsevät leikkimään yhdessä!

HYVää YSTäVäNPäIVää !!!

Seikkailu Piano Flatilla

Helle hellitti vihdoin! Kyllähän sitä kestikin, tuntuu jo että liiankin kauan. Läkähdyttäviä päiviä sisällä, ei puhettakaan ulosmenosta. Jos uskaltautui käymään pihalla, mitään ei pystynyt tekemään. Kauheinta oli kaupungissa ruokakaupassa käynti: kyllähän autossa oli hyvä matkustaa, kun on ilmastointi. Kun auto on sitten ostosten teon ajan kaupan parkkipaikalla (varjostavia puita ei ole, eikä auta parkkeerata kaupan seinänvarteen; aurinko paistaa niin ylhäältä, ettei seinän vieressäkään ole varjoa...), niin tuntuu kuin olisi menossa uuniin! Jos ulkoilman lämpötila on +32-35 degC, mikä mahtaa olla lämpötila autossa?! On kuulemma ollut paras (?), no ainakin lämpimin kesä miesmuistiin. Kyllä nyt kelpaa, kun ensin tuli sellainen myrsky, että lampaatkin lensi ja vettä satoi vaakasuoraan, ja nyt mittari näyttää lämmintä sopivat parikymmentä astettaC. Jospa tämä vielä joskus syksyksi muuttuu.

Kotiinpaluutakin on jo suunniteltu. Ajankohdaksi on valittu toukokuun jälkimmäinen puolisko; jää sitten vähän aikaa miettiä asuntoasioita ennen Ellan koulun alkua.


Maaliskuu

Käytiin New Zealand Immigration Servicessä ruinaamassa jatkoaikaa visitor's permitille. Aika hyvin sitä heltisi, eivät oikeastaan mitään muuta välittäneet tietää, kunhan rahaa vaan on riittävästi täällä oleskeluun... Nyt on sitten kotimatkaa varten lentoliput varattuna ja odotellaan vaan ajan kulumista. Fidzin-loman voikin sitten unohtaa, koska lupa lakkaa olemasta voimassa, jos poistutaan maasta. Ellei sitten lähdetä Fidzille juuri ennen kotiinlähtöä. Tyynellämerellä on myös Niue -niminen paratiisisaari, joka kuuluu Uudelle-Seelannille, mitenkähän siellä lomailu onnistuisi...?

"Ella, although quiet, understands what is asked of her in class. Her work is neat and she draws some wonderful pictures. She works with Mrs E. each day for half an hour. She talks quietly with her." Ja nyt kun Ella on alkanut viettää myös vapaa-aikansa kavereitten kanssa, puhuminen on entistä varmempaa, ja uusia sanontoja on ilmaantunut paljon. Pyrykään ei ole säikähtänyt Ellan kavereita, hulmuaa mukana ihan samalla vauhdilla.

Pätkä Southern Scenic Routea

Ei näytä ihan ajan tasalla olevan tämä meidän sivu, kun meiltä kysellään joko Tino konttaa... Kyllä konttaa, on kontannut jo pitemmän aikaa, välillä ei muut meinaa perässä pysyä. Lisäksi Tino nousee seisomaan kaikkea mahdollista vasten: kaasulämmittimiä, housunlahkeita, peitonkulmia... Seisominen on melkoista hujjuuttelua, muttei se huimapään vauhtia hidasta! Sitten täytyy esitellä taitoja, ja pitää kiinni vain toisella kädellä, ja välillä seistä vähän 'ilman käsiäkin' - siitä seuraakin pyllähdys... Pöydän tai sohvan reunasta kiinni pitäen on myös hyvä harjoitella sivusuuntaan askeleita, myös Ellan juoksuttaessa jalat nousee hienosti. Toivottavasti Tino ei ihan pian opi kävelemään itse...

Ja nokkelimmat varmaan huomasivatkin, että meillä on jo sohvakalustokin hankittuna! Talohan alkaa kohta näyttää asutulta! Verhoja on ripusteltu ikkunoihin, ja laitettu kattolamppuja ja muuta kivaa sisustusta. Kylpyhuonekin on jo käyttökunnossa, siitä tulee tosi hieno! 'Suihkukopissa' on oikein ovetkin, ja kunhan vielä vispataan kokolattiamatto pellolle ja lakataan alta paljastuva lautalattia sekä maalataan seinät, niin sitten on jo melko valmista. Ja sitten onkin jo pian aika lähteä kotiin...

Syksyäköhän tämä lie? Ainakin lehmus alkaa jo kellastua, joten eiköhän sitä syksyyn päin olla menossa. Meidän pihan koivu ja muut puut on kyllä vielä ihan vihreitä. Eikä ilmakaan ole paljon viilentynyt: reilu 20 degC lähes joka päivä, ja lapset juoksentelee vielä avojaloin pihalla. Tämmöinen keskimääräistä parempi suomalainen kesäkeli... Kauppoihin on kyllä jo ilmestynyt 'talvivaatteita': pitkiä housuja ja fleecepuseroita. Päivänvaloakaan ei enää säästetä - kellot käännettiin normaaliaikaan. Ja kunhan Suomessa alkaa kesäaika, kello täällä onkin enää 9 tuntia edellä Suomen aikaa.

Meillä on koti-ikävä!!! Ei olla tänne oikein saatu oikean kodin tuntua, kun kaikki meidän omt tavarat on KOTONA. Lapset on jo ihan nuutuneita täällä oloon, laskevat päiviä ja öitä milloin lähdetään KOTIIN. Eikä me vanhuksetkaan paljon iloisemmalla mielellä olla, mielessä kummittelee kaikki tekemättömät asiat ja epävarmuus tulevasta. Miten asuminen järjestyy, löytyykö töitä, mihin kouluun Ella menee...? Täältä käsin on aivan mahdotonta hoitaa asioita. Täytyy ihan tosissaan harkita lentolippujen vaihtamista vielä aikaisemmaksi - kummasti alkaa pitkä kotimatka tuntumaan houkuttelevalta!

Dunedin & Otago Peninsula (pingviinit!!!)


Huhtikuu

Have a Happy Easter!! Onko tullut syötyä liikaa pääsiäisherkkuja?! Täällä on vähän erilaiset traditiot kuin kotona, eipä ole mämmiä näkynyt, eikä lammaskaan taida olla erityisesti pääsiäisruokaa... Ollaan syöty hot cross bunsseja sekä suklaamunia - öklötys! Ellalla on koulusta parin viikon loma, eikä syksystä ole vielä tietoakaan, mitä nyt yölämpötila lähentelee nollaa. Pääsiäisajelullakin käytiin ihastelemassa kauniita maisemia. Nyt suunnitellaan seuraavia reissuja, ja yritetään sinnitellä täällä toukokuulle, niin paljon on vielä tekemättä... Osa meidän tavaroista aloittaa jo kotimatkan postipaketteina, eipähän ole sitten sataa kiloa tavaroita raahattavana (vaikka on kuitenkin...).

Mavora Lakes

Tino 9 kuukautta: pituutta ~72 cm, painoa ~8,7 kg, hampaita suussa ~6 kpl. Ei näytä Tinollekaan tulevan ruskeita silmiä (nyyh!), ja hiuksetkin on yhtä vähän punaiset kuin Pyryllä. Sen sijaan yläetuhampaiden välissä on sellainen söpö rako - ainakin vielä... Tinon mielestä useimmiten yhdet päiväunet päivässä riittää, ja illat onkin sitten melkoista taistelua, ettei vauveli nukahda liian aikaisin yöunille. Ja kun ei ole velliä, niin ei Tino jaksa kelliä aamuun asti, vaan pitää herättää äiti keskellä yötä syömään. Siis syöttämään... Jospa ne tavat vähän paranisi, kun päästään kotiin (toivoo äiti).

Täällä riittää tätä 'mielenkiintoista' tekemistä. Yksi kokonainen päivä kulutettiin vanhan muratin repimiseen seinästä - ei muuten ollutkaan mikään kakkupala... Ensin piti naru saada tiukasti kiinni latvoihin (n. kahdeksan metrin korkeudella), narun toinen pää auton vetokoukkuun, ja yleensä kerralla irtosi vain pieni pala, eli eikun takaisin latvaan keikkumaan... Se oli vielä suht. miellyttävää hommaa. Sitten kerättiin vintiltä neljäkymmentä kuollutta lintua - tosi mukavaa... Lisäksi aika kuluu rattoisasti jahdatessa kaikenlaisia otuksia, joita pesii meidän kokolattiamatossa...

Käytiin paikallisella taimistolla tutustumassa kasvitarjontaan. Ei tullut tehtyä heräteostoksia, mitä nyt oli pakko saada lampaankorva, kun niitä ei ollut kuin yksi jäljellä. Etukäteen suunniteltiin ostaa muutama cistus hortensioiden tilalle (kunhan ne hotensiat ensin saadaan siirrettyä...), ja sattuipa jopa olemaan muutama hyvännäköinen puska jäljellä - ja puoleen hintaan. Kun päästiin kotiin, ei kun saappaat jalkaan ja hanskat käteen ja pihalle istutushommiin. Hortensiat pääsivät naapurin autotallin taakse kosteampaan maahan, ja nyt portaiden vieressä paistattelee päivää rivi cistuksia.

Talvi tekee tuloaan. Niinhän nuo paikalliset kehuu, että päivälämmöt ei tästä enää laske, yöpakkaset vaan kovenee. Nyt on jo pari pakkasyötä ollut, eikä kummemmin ole vielä palellut. Onneksi me on totuttu melko viileään sisäilmaan. Kuitenkin näin kuuman kesän jälkeen hiukan meinaa jäätää aamuisin, kun kömpii peiton alta lämpimästä, ja mittari näyttää 15 - 16 astettaC - sisällä... Lämmitysjärjestelmän nykyaikaistaminen voi olla edessä - talo on rakennettu 1929, ja systeemit on sen mukaiset. Kellarissa on puulla ja hiilellä toimiva 'keskuslämmitys', josta lämmön pitäisi tulla putkia pitkin ritilöiden läpi alakertaan ja portaikon kautta yläkertaan - pitäisi...

Ja koska on (melkein) talvi, täytyy tietysti päästä luistelemaan! Ella ja isi osti itselleen rullaluistimet, ja niilläpä onkin kätevä viiletellä pitkin kylänraittia. Ellakin näppärännäköisesti kompuroi kyläilemään kavereiden luokse. Harjoitella täytyy (Ellan mielestä) joka päivä, saapa nähdä kauanko innostus kestää...

Jaa, meinasin laittaa tähän, että vuorilla on lunta, mutta nyt sitä on jo meidän pihallakin! Pari päivää on ihailtu lumisia vuorenhuippuja biljardisalin ikkunasta sekä aina autoillessa. Illalla kun laitettiin Ellan huoneesta verhoja kiinni, huomattiin lumihiutaleiden hiljalleen leijailevan parvekkeelle. Voi mikä riemu! Aamulla lunta oli vielä talojen ja autojen katoilla ja maassakin jonkin verran, ja lämmintä koko päivänä vaivaiset pari astetta! Että terveiset vaan niille, jotka veikkasivat ettei tule päivää, jolloin täällä on kylmempää kuin Suomessa! Viime talvena ei ollut edes pakkasta, joten tästä talvesta odotetaan aikaista ja todella kylmää. Täytyy lähteä joku viikonloppu taas retkelle, jospa jo päästäisiin laskettelemaankin!

Vintille on laitettu eristeet, samoin kellariin. Kummasti alkaa lämpö pysyä sisällä. Muutaman ikkunankin pielet on tiivistetty, kaupassa ei ollut kuin 20 metriä tiivistenauhaa, joten sitä täytyy hommata lisää. Esimerkiksi parvekkeen ovissa oli muutaman mm:n rako suoraan ulos (eipähän tarvitse ihmetellä mistä ne miljoona leppäkerttua on päässyt sisälle)! Nyt ei enää tuuli puhalla suoraan sisälle eikä sukat pyöri jaloissa. Vielä täytyy suunnitella näitä lämmitysjuttuja, ajateltiin laittaa öljylämmitys toimimaan, eipähän sitten yötä päivää tarvi juosta kellarissa lämmittämässä uunia. Ja onhan meillä täällä sähkökiuas, jos oikein vilu tulee...

No, lumet suli päivässä pois, eikä vuorillakaan näy kuin ihan pikkiriikkisen lunta. Kelit on taas olleet hyvin kesäisiä, pidettiin täällä betoninvalutalkootkin ihan oman perheen voimin. Ella ja Pyry täytti hiekkaämpäreitä, Tino ei oikein viihtynyt työnvalvontatehtävissä, olisi halunnut konkreettisemmin osallistua työhön... Nyt on tosi hieno autotallinkatto, ja lisääkin rakennusmateriaaleja on tilattu, toivottasti ehditään saada kaikki valmiiksi ennen kotiinlähtöä (ENää KOLME VIIKKOA!!!)...

Tinolle kaikki on nykyään 'kraakkra'. Tulee ihan mieleen Ella, joka n. 9 kk:n ikäisenä istui parkkipaikalla ja jutteli varisparvelle: -kraa, kraa... Ei ole kaukana Tinon kävelemäänlähtökään, ilman tukea seisoskelu onnistuu jo pitkiäkin aikoja - jopa sekunteja!
Meillä on hiiri! Täytyi ihan kiivetä keittiönpöydälle kirkumaan... no ei ihan. Oli käynyt ruokailemassa meidän Original Ryvita (made in Australia) -paketissa, ja seinästä löytyi ihan oikea hiirenkolo! Tästä lähtien täytyykin hieman varovaisemmin aukaista ruokakaapin ovi... Pyry haki jo kalikan valmiiksi: -Tällä sitten tapataan se...


Toukokuu

Hauskaa Vappua!!! Täällä kaunista vappukeliä, mitenkäs siellä? Lasten kanssa värkkäiltiin ihan itse hienot Teletubbies -ilmapallot, eikä tullut edes kalliiksi! Kaikki kylän lapset on kilvan käyneet ihastelemassa niitä: -Wow, cool!! Nyt sitten aletaan ihan tosissaan pakkaamaan tavaroita kotimatkaa varten!

Tässä vielä ennen kotiinlähtöä riittää tekemistä jos jonkinlaista. Ei olla paljon ehditty pohtimaan edessä olevaa lentomatkaa, eihän sitä kannata etukäteen murehtia! Vuorokausirytmin kääntäminen päälaelleen on varovasti aloitettu: aamulla kuudelta ylös ja illalla seitsemältä nukkumaan. Lento Christchurchista lähtee klo 6.00 am, joten kyllä varmasti matkalla väsyttää! Lapset on alkaneet piirtelemään lentokoneiden kuvia, ja ruksivat innolla kalenterista päiviä - jonkinlaista kotimatkakuumetta varmaan. On mukava päästä kotiin katsomaan minkälaista siellä on... Pyry sanoikin: "Me muutettiin Uuteen-Seelantiin vähäksi aikaa."

Iloista äitienpäivää meitin äiteille, mummuille ja mummille!!

Kotimatka



Ensitunnelmat koto-Suomesta:
Outoa... Suomessa ollaan törmätty moniin 'omituisiin' juttuihin, jotka kerkesi jo unohtua maailmalla... Ensimmäinen tyly yllätys oli jo Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun lipunmyyjätäti ei edes päivää sanonut... tällasiako ne suomalaiset olikin...?! Aluksi hauskimmat kömmähdykset sattui autolla ajaessa. Jo se oli alkuun kummallista, että tavallisessa henkilöautossa istutaan maan tasalla, manuaalivaihteista puhumattakaan... Oikealla kaistalla pysyminen ei ollut kovin vaikeaa, mutta vilkun vipu oli joskus vähän väärällä puolella. Vaikeinta tuntui olevan muistaa laittaa valot päälle ajamaan lähtiessä. Aurinkokin kulki ihan väärään suuntaan.
:O)
Tervetuloa seuraamaan meidän 'seikkailuja' jatkossakin!
VH'99