Make your own free website on Tripod.com
Dunedin & Otago Peninsula

Dunedin - scottish capital of southern hemisphere... Jaa, eipä tuo ollut erityisen erilainen kuin muutkaan kaupungit. Paljon hienoja historiallisia rakennuksia, kirkkoja ym oli joka kulmalla, kaupungin ympärillä vuoret, ja meri rannassa - melkein kuin Wellington. 'Tanelinilla' oli tarjota turisteille paljon erilaista tekemistä. Muutamat nähtävyydet jäi näkemättä ja seikkailut kokematta - jotain jäi siis ensi kertaankin.

Monarch Wildlife Cruise on ihan oikea risteily merenlahdella pienellä purtilolla (kyytiin mahtuu 75 hlöä). Ei tosiaankaan mikään loistoristeilijä! Ei ollut leikkihuonetta, hyvä kun oli edes seinät ympärillä... Mennessä laivassa oli tasan kaksi matkustajaa meidän lisäksi, ja Ella ja Pyry yritti parhaansa mukaan häiritä niiden risteilyä... Lapsista oli hyvin hauskaa kun "se setä hakkas meitä lehdellä päähän!"... Merenkäynti oli välillä melko hurjaa, paatti keikkui kovasti ja äitiä hirvitti, mutta lapsista se oli yhtä hauskaa kuin tivolissa käynti.

Yellow-eyed Penguin Reserve on suurin hoihoyhdyskunta mantereella (hoiho on maorien antama nimi näille pingviineille, tarkoittaa 'noisy shouter'). Siellä majailee n. 130 keltasilmää, joista pesiviä pareja 36. Koska me käytiin reservessä paiväsaikaan aikuiset pingviinit oli merellä ruuanhakumatkalla, ja rannalla oli vain poikasia sekä sulkasatoisia pinkkareita. Poikaset oli kylläkin jo aivan aikuisen kokoisia (60-70 cm), mutta niiltä puuttui se tunnusomainen keltainen raita päästä. Olivat silti tosi suloisia! Rannalle oli tehty tekolampi, jossa pingviinit saavat käydä vilvottelemassa kun eivät mene merelle, ja siellä yksi hoiho uiskenteli tyytyväisenä, katseli kun muut läähättivät rannalla. Päästiin tutustumaan pingviineihin tosi läheltä, ihmisiä varten on rakennettu tunneleita ja salamajoja, joista pingviinejä voi tarkkailla häiritsemättä niitä. Jopa meidän hoihot (Ella, Pyry & Tino...) osasivat olla kiltisti ja hiljaa, ehkäpä mukana ollut äänekäs amerikkalaisseurue ujostutti hieman. Tino oli hiljaa kun sai jyrsiä kameran linssinsuojusta, kuvaamisesta ei vaan meinannut tulla mitään...

Taiaroa Headissa Otago Peninsulalla on maailman ainoa mantereella pesivä Northern Royal Albatrossiyhdyskunta. Me käytiin katsomassa albatrosseja mereltä käsin. Komea näky, kun albatrossi liitää ihan läheltä, siipien kärkiväli on n. 3 metriä. Isoja lokkejakin näkyi, ne erotti albatrosseista nokan muodosta. Paljon kaikenlaisia lintuja paistatteli päivää kalliolla hylkeiden ja merileijonien seurana. Little Blue Penguinkin onnistuttiin näkemään ruuanhakumatkalla meressä - oli muuten tosi pieni pingviini (itse asiassa maalman pienin, n. 30 cm).

Otago Museumissa käytiin lähinnä hyvin mainostetun Discovery Worldin takia. Paikka oli kuten Tietomaa tai Heureka, lapsilla riitti kaikenlaista mielenkiintoista tekemistä ja ihmettelemistä. Tinoa ei saatu kiekasemaan desibelimittariin, eikä Ellakaan pysynyt paikallaan sen vertaa, olisi voinut olla melkoiset lukemat...! Käynnin kohokohta taisi olla kilpikonna-allas. Muuten ei museota koluttu tällä kertaa, johan näitä on nähty... Museon kaupasta piti ostaa nyt se samanlainen lelutuatara, joka jäi silloin ostamatta Wellingtonista Te Papasta. Nyt meillä on ainakin yksi onnellinen pikkupoika!

Larnach Castle on joidenkin tietojen mukaan Uuden-Seelannin ainoa linna, joten tottahan siellä piti päästä käymään. Katsottiin kuitenkin parhaaksi ihastella linnaa vain ulkopuolelta, puutarhassakin riitti katseltavaa. Lapsista erityisen hauska oli pörröinen kukko, joka tuli tekemään tuttavuutta aivan lähelle. Kukosta ei sitten ollutkaan kovin mukavaa, kun Ella ja Pyry innostui jahtimaan sitä sekä ankkoja ja sorsia pitkin pihamaata... Linnan pihalta oli komeat näköalat alas merelle, linnan tornista olisi varmaan ollut vielä komeammat. Päivä oli melko utuinen, joten kovin hyviä kuvia maisemista ei saatu.
 

Otago Peninsulalla olisi ollut myös akvaario  Marine Studies Centre ssä, mutta se ei ollut auki - harmi! Siellä olisi ollut kaikenlaisia mereneläviä livenä, ja niitähän ainakin meidän merenystävä olisi halunnut katsella.

Itse ei käyty kokeilemassa, mutta on kuultu, että Taieri Gorge Railway on hurja junamatka, joka alkaa Dunedinin rautatieasemalta, ja kulkee 77 km:n päähän Middlemarchiin asti. Matkalla on vanhoja rautatiesiltoja, ja välillä juna pysähtyy, että matkustajat pääsee ulos ottamaan valokuvia upeista maisemista. Middlemarchista pääsee jatkamaan matkaa bussilla Queenstowniin tai voi palata junalla takaisin Dunediniin.
 
 
 

VH'99