Make your own free website on Tripod.com
Southern Scenic Route

 kartta

Southern Scenic Route kulkee meren rantaa pitkin Dunedinista Milfordiin asti. Me kävästiin sunnuntaiajelulla katsastaan pätkä Gorge Road - Owaka. Itse tiellä ei paljon nähtävää ollut, välillä ajeltiin meren rannassa, välillä taas Catlins Forest Parkin läpi. Oli oikein laitettu kyltit aina, kun mentiin metsään, että tämä on nyt Samson Hill Scenic Reserve, tai mikä milloinkin.

Ensimmäinen pysähdys tehtiin melkein meren rantaan Fortrosessa. Siellä oli lahti, nousuvesiallas tms, joka oli kapealla salmella yhteydessä mereen. Oli sopivasti laskuvesi, joten taas löytyi kourakaupalla simpukoita, ja taskurapujakin nähtiin. Stewart Islandistakin näkyi matkalla vilaus.
 

Matkaa jatkettiin rantaa pitkin pikkutietä. Ohitettiin Eteläsaaren eteläisin kärki Slope Point, muttei käyty rannassa asti siinä kohti. Sen sijaan suunnattiin Curio Baylle, sieltäpä löytyikin sitten saaren komeimmat hiekkarannat tähän mennessä. Leirintäalue, kauppa, vessat, nuotiopaikat - kaikki oli aivan rannan tuntumassa. Opastetauluista lueskeltiin miten pitää käyttäytyä, jos näkee delfiineitä, pingviineitä, hylkeitä tai merileijonia. Yhdelle rannalle ei saanut ollenkaan mennä, koska pingviineillä oli juuri pesimäkausi meneillään. Yhtään em. eläimiä ei kuitenkaan onnistuttu näkemään, lokkeja enemmänkin.

Ajatuksena oli käydä katsomassa joitain nähtävyyksiä, meillä oli mukana jopa Catlins Forest Parkin esitelappunen. Yksi kuva piti pysähtyä ottamaan Tautuku Baystä, sen verran hienot oli näköalat. Yritettiin myös käydä Cathedral Caves'lla, mutta ei päästy parkkipaikkaa pitemmälle. Luolille ei pääse kuin laskuveden aikaan, ja sehän se juuri oli, mutta ensin olisi ollut 15 min. bush walkia ja sitten vielä 10 min. kävelyä rantaa pitkin yhteen suuntaan. Luolat on kyllä kuulemma näkemisen arvoiset, joten täytyy joskus yrittää päästä käymään (ehkä 15 vuoden kuluttua?!).

Edes yksi vesiputous päätettiin päivän aikana nähdä. Ensimmäinen yritys tyssäsi sekin parkkipaikalle: 40 min. kävely putoukselle. Esitteestä katsottiin Purakaunui Fallsien olevan 'pictoresque', joten suunnattiin sinne päivän päätteeksi. Ja kuinka ollakaan, putoukset olivat vain 10 minuutin kävelymatkan päässä parkkipaikalta! Ja ah ja voi sitä kasvillisuutta!! Aivan uskomatonta, kuinka metsä näyttää erilaiselta heti kun sinne menee kävelemään. Reitti oli tosi hyvin rakennettu, polut ja sillat ja rappuset ja kaikki. Puillekin oli laitettu nimilaput, joten mekin nyt vihdoin tiedetään miltä esim. rimu näyttää. Lapsetkin oli aivan ihastuksissaan, lukivat kilvan kylttejä puiden ääreltä. Ja itse putous oli tosi hieno! Ei mikään Niagara, vaan pieni ja kaunis putous keskellä 'viidakkoa'. Iiihana! (Niagarankin ohi ajettiin, putouksia ei kylläkään nähty, vaikka kuulema sellaisetkin on (täälläkin) olemassa...)

Tervetuloa itse katsomaan!
 

Retki no 2...

...suuntautui Invercargillista länteenpäin, aina Clifdeniin asti. Riverton olikin yllättävän iso paikka, siellä piti taas käydä metsässä kävelemässä ja ihmettelemässä kasveja. Taas oli vähän erilaista metsää, kauempaa se näytti pelkältä pensaikolta, muttei enää puiden keskeltä.
 

Myös 'etelämeren' rantoja piti käydä ihastelemassa. Taaskaan ei näkynyt pingviineitä, sen sijaan nähtiin merilintu shag, joka päästi meidän jopa melko lähelle, kunnes kyllästyi ja pyrähti mereen keinumaan aalloilla. Riverton rockseilla käytiin, ja Ella oli sitä mieltä, että: "Pysytä auto ja käydään taas ihailemassa merimaisemia ja keräämässä simpukoita." Lapsilla oli hauskaa kun kaivoivat hiekkaan kuoppia, ja muutama kilo hiekkaa kulkeutui käsissä ja vaatteissa autoonkin...
 

Tuataperen lähellä piti olla joku vanha ja tosi iso (joidenkin tietojen mukaan maailman tai ainakin eteläisen pallonpuoliskon suurin pystyssä oleva) puinen rautatiesilta, mutta me ei sitä löydetty, vaikka käytiin auton kanssa harhailemassa ympäri lähimaastoa. Clifdenistä sitten löytyi vanha silta, Clifden suspension bridge, joka täyttää tänä vuonna sata vuotta. Oli muistaakseni aikoinaan rakennettu, jotta lampaita saadaan kuljetettua joen yli. Lapsetkin kävivät sillalla kävelemässä, muttei ainakaan Pyry tainnut tietää, että kyseessä olikin riippusilta. Koko silta lepää vaijereitten varassa, vaikka onkin ihan kiinteä eikä mitenkään nivelletty. Silta oli todella tukeva ja hyvässä kunnossa vieläkin, olisi varmaan vaikka autolla voinut ajaa yli.


VH'99