Make your own free website on Tripod.com
Mavora Lakes & Te Anau

South ja North Mavora Lakes sijaitsee jossain Queenstownin ja Te Anaun välimaastossa (on niin vaikeeta selittää sijainteja, kun ei saada tänne kunnon karttaa...), n. tunnin ajomatkan päässä Balfourista. Järvet ovat hyvin kalaisia, samoin niitä yhdistävä joenpätkä ja eteläisestä Mavora-järvestä lähtevä Mararoa-joki myös. Ei kuitenkaan kala napannut tällä reissulla, vaikka kovasti yritettiin houkutella niitä siimannokkaan.
 

Maisemat oli kauniit - kuten yleensä. Sitä samaa pienilehtistä pyökkiä (Nothofagus ?) kuin Piano Flatilla, ja väliin laidunmaata, siinä vihreävetiset järvet, ja koko komeutta ympäröi jylhät vuoret. Kyllä sitä kannattaa lähteä retkeilemään aina kun mahdollista!
 

Lapsista oli mukava seikkailla metsässä, ja niillä oli siellä heti omat talot ja takat ja kaikki. Muita retkeilijöitäkin paikalla oli aivan riittävästi, mutta lapset osasivat olla häiritsemättä toisia (ihme!). Riippusiltojakin löytyi kaksi, joista toinen oli sentään lankkupohjainen, joten siitä mentiin yli koko perhe (!!). Toista siltaa isi kävi ihmettelemässä Ellan ja Pyryn kanssa, ja jopa Pyrykin uskaltautui ihan itse kävelemään sillan päästä päähän ja vielä takaisinkin (vaikka silta oli samanlainen kuin Pianolla paitsi korkeampi ja pitempi...)!
 

Mavoralta ajeltiin Te Anauhun, koska se oli ihan melkein vieressä. Vaikka oli pääsiäispyhät, Te Anaun turistikeitaassa oli kaikki kaupat auki. Visitors Infoja oli vähän joka kulmalla, ja oltiin jo vähällä varata liput risteilylle Milford Soundilla, mutta jotenkin se kolmen tunnin ajomatka sinne tökkii hieman... Järvellä seilaili hienoja purjeveneitä, ja rantabulevardilla riitti turisteja. Muutenkin Te Anau oli todella siisti paikka, ei yhtään ränsistyneitä hökkeleitä niin kuin kaikkialla muualla. Kylläpä miellytti esteettistä silmää, ei Pyrykään valittanut kertaakaan, että täällä on rumaa. Mutta eipä näkynyt yhtään tomaatteja - outoa...
 

Sattumalta osuttiin sellaiseen paikkaan kuin Te Anau Wildlife Centre. Siellä tepasteli häkeissään monenlaisia uusiseelantilaisia lintuja, mm. takahe, jotka luonnosakin elävät vain Te Anau-järven vastarannalla. Takahe oli hyvin utelias ("said the curious Takahe"...), tuli ihan häkin seinän viereen poseeraamaan. Pukekot harppoivat menemään pitkillä koivillaan, ja yksi innostui tekemään lähempää tuttavuutta Pyryn kanssa. Pyryä vähän hirvitti linnun terävännäköiset kynnet. Tino tykkäsi seurata, kun papukaijat lentelivät häkin päästä päähän, mutta kaikkein mukavinta hommaa tuntui olevan häkkiverkon heiluttelu, siitä lähti jännä ääni... Ella kulki omia polkujaan kuten tavallista, ja esitti linnuille sirkusta: kuperkeikkoja nurmikolla.

Kotiinpäin lähdettiin Manapourin kautta, sielläkin oli varsin kauniit järvimaisemat. Vielä yksi pysähdys tehtiin Lumsdenissa: lapset pääsivät leikkipuistoon siksi aikaa kun haettiin takeawaysta päivän ruoka.
 

VH'99