Päätettiin sitten kuitenkin alkaa ihan turisteiksi ja lähteä lasten kanssa karavaanailemaan. Sanontahan kuuluu: "kalaparkapikkarimaalari on kaikkien kaveri". Päätökseen vaikutti myöskin säätiedoitukset, jotka jatkuvasti lupailivat Southlandiin pilvistä, sadekuuroja ja n.+15 asteenC lämpötilaa, kun taas pohjoissaari paistattelee auringossa lähes hellelukemissa... Kahdella lentokoneella päästiin Aucklandiin, jossa alle saatiin lähes seitsemänmetrinen campervan.
 

1. päivä
Ennen matkaa käytiin vielä ruokakaupassa ostamassa minipieneen jääkaappiin täytettä sekä pahviastioita, ei enää tiskiä tällä matkalla kiitos! Oli jo pitkälle iltapäivä kun meidän seurue starttasi kohti Hamiltonia. Moni muukin yritti kiireellä päästä pois Aucklandista. Kyyti oli pomppuisaa, ja meni hetki ennenkuin kiihdytykset ja jarrutukset sujui ilman että puolet irtotavaroista lensi pitkin autoa... Tino pääsi näköalapaikalle isin viereen ohjaamoon, koskapa turvaistuin piti laittaa kolmipistevöihin ja takana oli vain kaksisellaisia. Muut kökötettiin takana kylki menosuuntaan ja yritettiin nähdä jotain edessäolevista maisemista, kunnes tajuttiin että näkyy niitä muistakin ikkunoista!

Tarkoitus oli käydä Otorohangassa Kiwi housessa ja sinne me just ja just ehdittiinkin, reilu puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Taas oli esillä kiwejä, tuataroja ja muitakin paikallisia lintuja ja liskoja.

Vielä vajaa 20 km köröttelyä ja päädyimme Waitomoon. Siellä oli tarkoitus käydä testaamassa pimenevätkö glowwormitkin lasten mökään. Perille päästyämme huomasimme olevamme myöhässä viimeisestä luolaretkueesta, niinpä kokeilu päätettiin jättää seuraavaksi aamuksi. Ei muuta kuin auto parkkiin ja kaikki(en) akut lataukseen. Camping sitellä oli lapsukaisille vaihtelua autossa istumiselle, varsinkin trampoliinit oli koetuksella. Pyry pääsi heittelemään uutta vinkupalloansa ja vinkuihan se pallo kun sitä paiskasi menemään, vinkuisit varmaan itsekin... Lapsetkin malttoivat jopa nukahtaa illalla jo ennen yhtätoista.

2. päivä
Waitomo Cavesin aamun ensimmäinen kiiltomatoretki starttasi klo yhdeksän, ja juuri siihen aikaan me oltiin dump stationilla tyhjentymässä. Puoli kymmeneltä sukellettiin taas luolaan bongailemaan sinisiä tähtiä. Tämä oli ihan erilainen kokemus kuin edellinen luolareissu. Ei pauhaavia vesiputouksia, ei kiirettä eikä paniikkia, vaan tilava vaalea kalkkikiviluola, jossa ensin käveltiin puolisen tuntia ja ihmeteltiin kalkkikivimuodostelmia. Lopuksi istahdimme paattiin, joka lipui hiljalleen yli 10000 kiiltomadon alitse. Matkamme jatkui matkamuistomyymälän kautta alueen toiseen luolaan, Aranui Caveen. Luolan löysi vuonna 1910 nälkäinen maori nimeltään Aranui, joka jahtasi possua, joka katosi luolaan jonka löysi Aranui, joka jahtasi possua, joka... Hetkinen! kumpihan sen luolan löysikään ensin?!? Siellähän se 'possu' roikkuikin luolan katosta, stalagtiitti nääs. Täällä ei ollutkaan kiiltomatoja, sen sijaan muutama cave-weta piileskeli päivää luolassa. Lisää stalagtiittejä ja stalagmiittejä näkyi pitkin matkaa, ja tässä luolassa sai jopa ottaa valokuvia!

Kello olikin jo paljon kun päästiin matkaan. Tarkoituksena oli kiertää Tongariro National Park, jossa on tulivuoria. Ei kuitenkaan ihan kierretty sitä, ajettiin siitä edestä ja nähtiin monia hienoja kraatereita. Korkein huipuista Mt Ruapehu nousee 2797 metriä merenpinnan yläpuolelle. Siellä on kuulemma kesät talvet hiihtokeskus toiminnassa, muttei me ainakaan nähty siellä edes lunta.

Yöksi ajateltiin mennä Taupon kaupunkiin. Matka sinne kulki Taupo-järven (Uuden-Seelannin suurin järvi, syntynyt valtavasta tulivuorenpurkauksesta vain n. 2000 vuotta sitten) rantaa pitkin, ja välillä pysähdeltiin Scenic Lookouteille ottamaan kuvia. Illankorvassa parkkeerattiin leirintäalueelle, jossa oli hieno leikkipaikka, kolme trampoliinia ja lämmitetty uima-allas! Uimassa sai olla yhdeksään asti, Ella sanoi: "Tulkaa hakemaan mut puoli yhdeksältä, että kerkeen vähän hyppiä trampoliinillakin."...

3. päivä
Lapset heräsivät reippaina, ja olivat heti menossa pihalle pomppiimaan dampoliinilla. Ella-vesipeto pomppasi myös altaaseen, sillä seurauksella että kohta istuskeltiin terveyskeskuksen pihassa odottelemassa mitä kantapäälle kuuluu. Eipä onneksi ollut kuin pieni ruhje.

Päivän tavoitteena oli päästä 82 km:n päähän Rotorualle, ja ehkäpä sielläkin nähdä jo jotain. Matkalla ohitimme Wai-O-Tapu Thermal Wonderlandin, jonne mennään huomenissa, sillä siellä on Lady Knox Geyser, joka purkautetaan joka aamu klo 10.15. Rotorualla osuttiin Skyline Skyridesiin, jossa ensin noustiin gondolalla vuorenrinnettä kuinkahan korkealle. Rinteeseen oli rakennettu kolme kelkkarataa, joita pitkin saipi lasketella kelkalla kypärä päässä. Siis ilman lunta. Jokainen lapsi sai vuorollaan laskea isin kanssa radan läpi kahteen kertaan. Tuntui olevan hauskaa. Suurin aika kului hissimatkoihin, radan lopusta ajeltiin nääs tuolihissillä takaisin ylös. Tähän hauskuuteen kuluikin lähes koko päivä, kaikki muut nähtävyydet oli jo kiinni kun yritettiin niihin.

Yöksi hurautettiin vaihteeksi erimerkkiselle leirintäalueelle kuin aikaisemmat. Tämä oli hieman kauempana Rotoruan keskustasta, itse asiassa Ngongotahassa, siellä ei rikki löyhkää kovasti... Paikan nimi oli lupaavasti Trout Stream, mutta enemmän siellä kyllä näkyi röyhkeitä sorsia kuin taimenia. Heti kun pisti nokkansa ulos, sata sorsaa lähti tulemaan kohti...
 

4.päivä
Aamulla aikaisin ylös, ja nokka kohti Wai-O-Tapua. Mielenkiintoinen paikka... Ja se löyhkä oli aivan sanoinkuvailematon! Vartin yli kymmeneltä oltiin satojen muiden turistien tavoin vahtimassa mitä tapahtuu kun Lady Knox Geyseriin heitetään puolitoista kiloa saippuaa. Sitten ajettiin pikku matkan päähän ja lähdettiin kävelemään reilun kilometrin kierros: kraatereita, vihreitä lätäköitä, Champagne Pool... Ja joka puolella kamalia rikinkatkuisia höyryjä, Pyry ja Ella kumpikin yökkäilivät polun varressa vähän väliä. Vielä ajettiin vähän matkan päähän ihmettelemään kiehuvaa mutaa.

Seuraavaksi vuorossa oli hieman erilaista tuoksua. Rainbow Farmilla katsottiin farm show, jossa näytettiin mm. keritsemistä ja lammaskoirien työskentelyä. Tien toisella puolen Rainbow Springsissä lammikossa lötkötteli suuria kirjolohia, joita sai vielä lihottaa lisää kalanruualla. Polku kiemurteli puron varsilla ja näytillä oli paljon sekä täkäläisiä että ulkolaisia puita, mm. jättiläispunapuita. Myös lintuja oli vaihteeksi, ja tietysti taas kiivejä sekä tuataroja. Eipä me vielä niihin olla kyllästytty.

Iltaa myöten ajelimme kohti Bay of Plentyä. Näytti olevan paljon viinitarhoja matkalla, kunnes ohitettiin 10 metriä korkea kiivihedelmänpuolikas, ja tajuttiin että nehän onkin kiivi(hedelmä)tarhoja! Papamoa Beachillä oli TOP10 leirintäalue, joten sinne yöksi. Otettiin paikka merinäköalalla, ja koko ilta auringonlaskuun asti kuljettiin rannalla (yli 10 km hiekkarantaa) simpukkakokoelmaa kartuttamassa. Harvoinpa sitä saa nukahtaa Tyynenmeren aaltojen kohinaan.
 

5.päivä
Lapset ei aamulla jaksaneet enää lähteä kuleksimaan rannalle vaan menivät vaihteeksi trampoliineilemaan. Mitään mukavaa ohjelmaa ei päiväksi ollut tiedossa, ajo takaisiin Aucklandiin ja auton palautus ennen viittä. Ensin kuitenkin ajeltiin vähän aikaa tyynenmeren rantaa, käytiin tutustumassa Mt Maunganuihin. Hienot hiekkarannat!

Aucklandissa oltiin jo iltapäivällä, käytiin KFC:llä syömässä ja mietittiin missä järjestyksessä jatketaan. Lapset halusivat käydä vielä pelaamassa minigolfia, ja tavarat täytyi viedä hotelliin ennen kuin palautetaan auto. Minigolfissa oli kaksi eri 18 reiän rataa valittavana, ja kun oltiin pelattu toinen niistä, alkoikin vinku että "me ois haluttu pelata se toinen rata kun siinä mentiin luolaan!!"... Ilmeisesti ovat tykästyneet luoliin kun me on niissä niin paljon käyty. Aikaa ei kuitenkaan ollut enää pelailemiseen. Raahattiin kaikki kassit ja nyssäkät hotelliin, ja ilta kuluikin rattoisasti tunkiessa tavaroita matkalaukkuihin.

******

Viisi päivää Pohjoissaaren kierrokseen on melkoisen vähän. Paljon tuli nähtyä, mutta enemmän jäi näkemättä. Pohjoissaari II -osassa vuonna 20XX kerromme lisää kuulumisia :o)