Seikkailu alkaa!

Oulu - Helsinki (lennon kesto 1 tunti)

Lähtöselvityksessä ongelmia: meille oli varattu liian vähän paikkoja koneesta, ilmeisesti toinen isoista lapsista oli merkitty sylivauvaksi. Tuli jo viimeinen kuulutus Finnairin lennolle Helsinkiin, ja paniikki alkoi hiipiä, että loppuiko hyvin alkanut matka jo Oulun lentokentälle. Onneksi ongelmat selvisi, ja päästiin juoksemaan tukka putkella koneeseen viime hetkellä.

Helsinki - Lontoo (3 tuntia)

Lentokentällä odottelua melkein seitsemän tuntia. Kaiken lisäksi Lontoon kone tuli myöhässä, ja ehdittiin jo säikähtää, pysytäänkö aikataulussa - Lontoossa koneenvaihtoon oli varattu noin kolme tuntia. Matkaan päästiin tunti myöhässä, ja kapteeni ilmoitti lentosään olevan hyvän, josta johtuen lento sujuisi noin kahdessa ja puolessa tunnissa. Tino oli sylissä koko matkan, mutta viihtyi melko hyvin, naureli vaan ja nukkui välillä. Pyryllä oli kova kiire päästä Uuteen-Seelantiin, kyseli yhtenään: "Millonko me ollaan perillä, joko me ollaan Uudessa-Seelannissa? En halua mennä Lontooseen ku Uuteen-Seelantiin." Lentokoneen vessasta tuli sinistä vettä, ja sitä piti Pyryn käydä ihmettelemässä moneen otteeseen. Ellalta irtosi ensimmäinen ylähammas ennen Lontoota, joten loppumatkan meillä oli mukana harvahammas!

Lontoo - Kuala Lumpur - Sydney (21½ tuntia!!)

Heathrown lentokentällä tallusteltiin kilometreittäin käytäviä. Tinoa varten hankittu rintareppu oli kyllä hyvä ostos, koskapa rattaat laitettiin muiden matkatavaroiden kanssa Oulusta menemään suoraan Christchurchiin. Olisi ollut aikamoinen homma raahata Tinoa sylissä kentällä. Lopulta löydettiin lähtöportille asti, mutta lapset ei meinanneet pysyä aloillaan, alkoivat hermostua jo odotteluun. Lentokoneessa olikin paikat vaihtuneet, mutta onneksi oli kuitenkin vauvankoppapaikka, vaikka aivan videoruudun edessä olikin. Lapset nukahtivat jo ennen kuin kone oli päässyt ilmaan asti, olihan kello Suomen aikaa jo puoli yksi yöllä. Lapsilla oli kova nälkä aamulla kun heräsivät. Tino nukkui Kuala Lumpuriin asti, välillä heräsi pari kertaa syömään. Lentokoneen sisällä oli ihan pimeää ja verhot oli kiinni siihen saakka kunnes alettiin tarjota aamupalaa vähän ennen laskeutumista Kuala Lumpuriin ja jo laskeutuessa oli ulkona hämärää ja kohta aivan pimeää. Välilaskun ajan oltiin koneessa, kävi siivoojat ja myrkyttäjätkin suihkuttamassa käsimatkatavarat. Tuntui olevan kuuma ja kostea ilmasto, melkein päiväntasaajalla kun oltiin. Alkoi tuntua, että meillä on vähän vääränlaiset vaatteet päällä, kun koneeseen nousi ihmisiä kesävaatteet päällä, ja meillä oli villasukatkin jalassa... Kun taas noustiin ilmaan oli yö, ja kaikki alkoi ruokailun jälkeen nukkumaan, paitsi meidän lapset koska olivat vasta heränneet. Nukahtivat kuitenkin lopulta, paitsi Tino joka nukahti vasta vähän ennen aamupalaa, joten äiti ei ainakaan saanut nukuttua yhtään. Ennen 'Autsraaliaan' laskeutumista myrkytettiin taas kaikki, lapset pitivät nenäliinaa naaman edessä, ettei myrkky haise niin paljon. Todella suuri kone tuo Boeing 747, ja hyvin varusteltu, vessoissa mahtui jopa kääntymään ja niissä oli hoitopöytä ja kaikki.

Sydney - Christchurch (3 tuntia)

Sydneyssä oli sumua ja pilvinen sää, mutta kauhean kosteaa. Lentokentästä ei ehditty nähdä paljoa, heti vaan boardingpasseja hakemaan ja suoraan Uuteen-Seelantiin menevään koneeseen. Ella oli ihan sairas ja kuumeinen, ei jaksanut itse edes kävellä koneeseen, vaan isin piti kantaa. Taas saatiin Tinolle koppa, joten oli helppo matkustaa. Qantasilla oli todella hyvä palvelu, meille tuotiin kaikki käden ulottuville oksennuspusseista lähtien. Viimeinen väli meni nopeasti aamupalaa syödessä ja maahantulokortteja sekä tulli- ja karanteenilappusia täytellen. Nähtiin ilmasta käsin vilaus Uutta-Seelantia, sen sijaan lampaita näkyi vasta laskeutumisen jälkeen rouskuttelemassa heinää lentokentän aidan takana. Christchurchin lentokentällä oli ollut tulipalon alku grillissä, joten jouduttiin odottamaan koneessa vielä muutama piinaava minuutti. Kaikki tavarat tuli perille, ja koira kävi nuuskimassa matkatavarat, ettei kenelläkään ole mitään elintarvikkeita mukana. Sitten vain tullin läpi punaista linjaa pitkin, koska meillä oli mukana ruokaa Tinolle sekä suklaata ja muuta karkkia ja vielä käytetyt saappaat ja rattaat. Karanteeniosaston pojat tarkisti ne, ettei niissä kulkeudu mitään väärää maahan. Vauvanruuat päästettiin läpi kuten kaikki muutkin meidän tavarat. Vihdoin päästiin lentokenttähotelliin ja ennen kaikkea NUKKUMAAN!

Lopuksi laskettiin lentokilometrit, joita oli kertynyt reilut 22 200 kappaletta! Aikaa siitä, kun Oulussa noustiin koneeseen siihen, kun Christchurchissa päästiin tullista läpi kului n. 40 tuntia! Aikamoinen urakka, ei tee heti mieli lähteä kotimatkalle!