Täällä tuntuu kaikki olevan väärinpäin: ei riitä, että kesällä on talvi ja yö on päivä, lisäksi täällä ajetaan väärällä puolen tietä. Meidän hellan asteikkokin on nurinpäin: Low=suurin, Max=pienein lämpö, kyllä meinasi hermo mennä kun eka kerran keitettiin vettä! Muutenkin hellan levyt on omituisia metallikiehkuroita, ei mitään yhtenäisiä levyjä. Kuivauskaappeja täällä ei ole, eikä astioita huuhdella pesun jälkeen... Kylpyhuoneissakaan ei ole yläkaappeja, eikä edes pyyhekoukkuja vaan pyyhkeet roikkuu tangolla. Pyykkikoneessa rumpu on pystysuorassa ja meno on vähän eriä kuin mihin on totuttu.

Pankissa asioiminen on ollut erityisen hauska kokemus... Systeemit on todellakin vanhanaikaiset: jos haluaa siirtää rahaa tililtä toiselle, täytyy ensin täyttää erikseen nostolappu ja maksulppu, sekä pankin täti vielä juoksentelee muutamissa paikoissa (?) ennen kuin ilmoittaa, että rahat on siirretty tai siirtyy yön aikana... Pankki oikein mainosti uutuutena puhelinpankkipalvelua... Ei edes viitsitty kysyä oliskohan mahdollista hoitaa pankkiasiat internetin kautta... Laskunmaksu se vasta hauskaa tuntuu olevan: laskut maksetaan shekeillä... Siitä systeemistä ei olla vielä oikein otettu selvää. Postimyynnissäkin täytyy lähettää mukana shekki, jolla maksetaan ostokset... Olis niin kiva tilata vaikka tuoreita hedelmiä suoraan hedelmätarhalta kotiin kannettuna.

Täkäläiset pyörittelee kumissaan silmiään, kun me kerrotaan niille kaikista teknisistä vempaimista ym. edistyksellisistä jutuista, jotka on Suomessa arkipäivää. Tänne on kuulemma toiveissa saada moisia seuraavan 35 vuoden aikana. Tosiaan, kun tuota Balfour-cityä kattelee hetken, niin tutuu aika pysähtyneen 70-luvulle.

Palvelu täällä sen sijaan pelaa ihan eri tavalla kuin kotona: kaupassa ostokset pakataan valmiiksi (voi sitä muovipussien määrää...), huoltamoilla ei tarvi nousta autostakaan, kun pojat (yleensä kylläkin tytöt) tankkaa ja pesee ikkunat.
 

* Koti

Sänkyjen ja patjojen kokoa ei tietenkään voi ilmoittaa järkevästi cm x cm, vaan on single, double, queen ja king -kokoisia sänkyjä, sekä jossain vielä king single ja super king... Ota niistä sitten selvää. Sen verran on selvitetty, että meidän sänky on sieltä pienimmästä päästä 135 x 190 (!) cm. Lastensängyt taas on jättimäiset: 95 x 190 cm. Lyhyttä väkeä tässä maassa?

Peitoissa ja tyynyissä on yleensä täytteenä villaa, ja hintakin sen mukainen. Aluslakanoitakin saa villaisena, siis aivan sama ku nukkuis lampaantaljan päällä. Muuten lakanat sekä pussilakanat (kyllä, täällä on niitäkin!) on polycottonia, joten niitäpä ei ole sitten paljon ostettu. Nyt kun ollaan käyty tuolla muualla kiertelemässä niin ymmärretään miksi käytetään polyesteriä... Täälläpäin ei kuitenkaan ilmankosteus taida ihan tavallisena päivänä olla 100%.

Verhot on lämpöverhoja, made in New Zealand for New Zealand conditions. Täytyyhän se lämpö jotenkin saada pysymään yksinkertaisten ikkunoiden sisäpuolella - tai kylmä ulkona. Täällä väki kauhuissaan kuunteli meidän kertomuksia Suomen pakkasista, ja totesivat sitten, että teillä täytyy olla tuplaikkunat! No ei kun tripla... Talotkin on kuin pahvia, tuntuu hassulta keskustella seinän läpi.

Erityisesti kylpyhuone on aiheuttanut koti-ikävää. Jo se, että kylmä- ja lämminvesi tulevat eri hanoista oli aluksi melkoinen järkytys! Pese siinä sitten käsiä tai muutakaan! Olkaa onnellisia basin-mixereittenne kanssa, täällä ne ovat arvostettua tavaraa. Saatiin mekin lopulta ostettua kalliilla yksi vipuhana yläkerran kylppäriin, ja aina kun lapsille tai kenelle tahansa tulee käsienpesun tarvetta, niin yläkertaanhan sitä pitää kiivetä! Pyry ei edes itse saa ruuvattua toisenlaisia hanoja auki. Ja tietysti myös kylpyhuoneen vakiovarustukseen kuuluu karvainen kokolattiamatto...

Täällä on käytössä metrijärjestelmä, vaikkei aina uskoisi... Monet mitat on tuumia ja jalkoja ja paunoja ja kaiken maailman kummallisuuksia, joista ei kukaan ota selvää... Ruokaohjeissakaan mitat ei voi olla viisaasti desilitroja, vaan kuppeja ja lusikoita. 1 cup = 2,5 dl, haa!
 

* Ruoka

Ruoka maistuu - hmm, erilaiselta, maitotuotteet tuoreelta heinältä ja muukin eväs välillä kummalliselta. Kaikkeen kuulemma tottuu, mutta kyllä lapset on aina mielissään, kun näkevät McDonald'sin... -Kun se on niin hyvää se hampurilainen, kun se maistuu samalta ku Suomessa! Muuten kyllä joku ruoka ainakin Ellalle maistuu: -Hei antakaa nyt lisää sitä lihaa, en minä pelkillä perunoilla elä!

Täällä tunnutaan suosivan rasvaista linjaa - Jäk! Possutkin jalostetaan - ei vähärasvaisiksi, vaan mahdollisimman rasvaisiksi... Kyljyksissä on pain sentin rasvakerros. Tavallinen maito sisältää 3,3 % (!!!) rasvaa, rasvattoman maidon rasvapitoisuus on VAIN 0,5 %. Hinnoittelukin suosii rasvaisempia tuotteita: kerma maksaa murto-osan maidon hinnasta, voikin on naurettavan halpaa. (Tästäpä tuli rasvainen juttu!)

Kaiken muun kurjuuden lisäksi Uusi-Seelanti kuuluu olevan maailman 1. torjunta-aineiden käytön suhteen... Luomutuotteita ei todellakaan ole myynnissä supermarketeissa. Täytyy varmaan mennä vähintään Aucklandiin asti, että löytää luomukaupan... Vauvanruokaa on kyllä nimellä Only Organic, mutta eipä siitäkään tiedä onko se oikeasti luomuruokaa...
 

* Liikenne

Auto on melko omituinen kapistus sekin. Ratti on väärällä puolella, vaihdekeppi suunniteltu vasenkätisille (sopisi hyvin meille, mutta omassa autossa on varmuuden vuoksi -tomaattivaihteet), vilkut ratin oikealla puolella. Muutaman kerran kääntyessä onkin yllättäen räpsähtänyt tuulilasinpyyhkijät päälle... Ja jotta kaikki olisi mahdollisimman sekavaa ja monimutkaista, väistämissäännöt onkin pääosin samat kuin kotona: väistetään oikealta tulevia. Toisaalta, jos itse olet kääntymässä oikealle, täytyy vastaantulevia väistää, jos ne ajavat suoraan. Sen sijaan jos vastaantulijat on kääntymässä vasemmalle, eli samaan suuntaan kuin sinäkin, ne väistävätkin sinua...! Omituista!

Ajokortin saa (luultavasti) 18-vuotiaana. 'Autokoulun' voi ostaa kirjakaupasta, lisäksi on ajokoe. Jotkut tahot puuhaavat ajo-opetuksen pakollistamista, mikä olisi kyllä hyvin tarpeellista... Turvavyöpakko on sekä etu- että takapenkillä, ja alle viisivuotiaiden täytyy matkustaa turvaistuimessa. Rattijuoppousraja on ???, mitähän se sitten on promilleiksi muutettuna?? TV:ssä pyörii iltaisin melko rankkoja mainoksia koskien aihetta: jos otat, et aja. Joka viikko paikallislehdessä on lista, jossa mainitaan rattijuoppojen ja muidenkin rötöstelijöiden nimet, iät, ammatit, asuinpaikat, entiset rikokset jne... Taitaa olla lehden luetuin palsta!

Nopeusrajoitus on normaalisti 100 km/h, paitsi asutuksen kohdalla 50 km/h. Tiet on todella kapeita, ja jos vähänkään poiketaan tästä Waimea -plainsilta, niin myös mutkaisia ja mäkisiä. Teitten varsilla on erityisiä eläimistä varoittavia liikennemerkkejä, jotka käännetään piiloon, kun elukoita ei ole tiellä ja vastaavasti esiin kun siiretään karjaa tien yli. Silloin kun merkki on näkyvillä, eläimillä on etuajo-oikeus. Ei ole kertaakaan onnistuttu törmäämään tietä ylittävään lammaslaumaan, sen sijaan muutaman kerran pikkuteillä on pari lammasta juossut auton edellä.
 

* Koulu

Oppivelvollisuus täällä alkaa seitsemänvuotiaana, mutta lapset voi lähettää kouluun jo sinä päivänä kun täyttävät viisi vuotta. Ainakaan Balfour Primary Schoolissa ei ole luokkia eikä lukujärjestyksiä, vaan tehdään mitä milloinkin huvittaa. Omia, oikeita kirjoja ei myöskään ole, koululta saa lainaan pieniä vihkosia, joista kotona opetellaan lukemaan. Koulupäivä kestää kuusi tuntia: kolme 'oppituntia', ruokatunti ja yksi välitunti. Kouluun ei saa mennä ilman saattajaa, eikä koulusta saa lähteä ennen kuin äiti tai isi tai joku muu henkilökunnalle tuttu käy hakemassa, tosin useimmat lapset kulkee matkat koulubussilla. Oppilaiden täytyy selvitä koulupäivästä omin eväin, jotka näyttävät yleensä olevan keksiä, karkkia ja hillovoileipiä... Meidän pikkukoululainen ei ole kuitenkaan valittanut, vaikka lunchboxiin pakataan joka aamu juusto-kurkkuvoileipiä, tuoreita hedelmiä ja vesipullo.

Secondary School on tarkoitettu n. 9-13 -vuotiaille. Tämän asteen koulut on yleensä pelkkiä tyttökouluja tai sitten poikakouluja, ja kaiken lisäksi niissä on asuntolat kaukaa tuleville oppilaille. Jokaisella koululla on omanlaisensa koulupuku (tytöillä vekkihame ja pojilla polvihousut...), jotka näyttävät maksavan mansikoita...

Koulussa noudatetaan shady school policyä, joka tarkoittaa maksimaalista suojautumista auringon UV-säteitä vastaan. Tärkein kaikista on hattu, jonka täytyy suojata kasvot, korvat ja niska. Jos hattua ei ole päässä, lapset ei saa mennä ulos muualle kuin puun alle varjoon. Lisäksi oppilailla pitää olla mukana oma vedenkestävä aurinkorasva, jossa on suojakerroin vähintään 15. Myös auringolta suojaavaa vaatetusta suositellaan. Päivän polttavimmat tunnit klo 11-3 työskennellään sisätiloissa, ja aina ulkona ollessa pitäisi mahdollisuuksien mukaan hakeutua varjoon. Opettajien ja muiden aikuisten täytyy olla hyvänä esimerkkinä, ei siis mitään itsensä grillaamista auringossa.

Koska joululoma = kesäloma, täytyy muita lomia koulutyöstä olla riittävästi. Tänä vuonna (1999) kouluvuosi alkoi 27.1 ja ensimmäinen jakso päättyy 1.4. Muut jaksot ovat 19.4 - 25.6, 12.7 - 17.9 sekä 4.10 - 15.12. Lisäksi Queen's Birthday 7.6 ja Labour Day 25.10 ovat vapaapäiviä.