'Tahho-Tihhan' muistolle

"Iso musta kissa istui ikkunalaudalla..."

Tahvo asui meillä kunnes kuoli harvinaiseen maksasairauteen joulukuussa 2000. Seuraava teksti on kirjoitettu Tahvon vielä eläessä ja kuvaa niin mainiosti tätä kissaa, että miksi sitä muuttamaan. Siis tällainen Tahvo oli:

Tahvo on maailman ihanin kissa, joka kotiutui meille keväällä 2000 yhdeksän vuoden ikäisenä. Tuttujahan me toki ollaan oltu aiemminkin, lapset syntymästään saakka. Tahvolla on pitkä pinna, eikä sitä ole häirinnyt vaikka lapset on moksineet jäätelökauhalla päähän (ihan vähän vain...). Ennen Tahvo asusteli mummin ja ukin luona maalla, mutta on sopeutunut hyvin uuteen elämään taajamassa. Nykyäänkin Tahvolla on mahdollisuus ulkoilla vapaana, se osaa varoa autoja ja puolustaa ärhäkästi omaa reviiriään muilta kissoilta. Alkukesästä Tahvo oli lähes kuukauden omilla reissuillaan, mutta onneksi se löytyi ja on siitä lähtien pysytellyt lähistöllä.

Tino on vähän liian innokas kissanhoitaja, halailee ja yrittää kantaakin (lähes seitsemän kilon kissaa!), mutta Tahvo yrittää ymmärtää. Ella ja Pyry on sen verran isoja, että tietävät jo nykyään kuinka kissan kanssa ollaan. Silti riehukausina ja aina iltahulinan aikaan Tahvo on mieluiten pihalla. Illalla onkin sitten mukava köllötellä rapsuteltavana sohvannurkassa -ja voi sitä kehräystä! Jos aamulla ojentaa käden sängynreunan ulkopuolelle, Tahvo tulee puskemaan ja nuolemaan lämpimänkarkealla kielellään ja vihjailee hienovaraisesti että olisi jo aamupalan aika.

Aina kun koko perhe matkustaa mummilaan kyläilemään Tahvo lähtee mukaan. Se ei yhtään tykkää olla kuljetuskopissa eikä auton kyydissä, joten matkantekoa säestää vieno miau. Perillä se on kuitenkin innoissaan kun pääsee kuleksimaan vanhoille kotikulmille. Tulee se sielläkin aina yöksi 'omien ihmisten' sänkyyn nukkumaan, ellei sitten ole hiirijahdissa. Ruokaa Tahvo osaa pyytää keneltä vaan, ja usein pyytääkin vuorotellen kaikilta. Ja kun kylässä ei aina tiedä kuka on jo kissan syöttänyt, saattaa saada enemmän ruokaa kuin kotona.