Meidän oma koti Pappilantiellä

Meidän koti on vanha (mutta ei tarpeeksi vanha) puutalo. Remonttia siis riittää, mutta ei se mitään. Onpahan jotain mielekästä tekemistä, ja samoin kuin puutarhaakin: omaa on mukava suunnitella! Ja suunnitelmiahan riittää...

2000

Vuoden asumisen jälkeen on maalattu lähes kaikkien huoneiden seinät. Maailmalta tarttui mukaan värien käyttö, ja niinpä meillä on nyt tällainen väriterapiatalo. Mielialan mukaan voi mennä mietiskelemään sopivanväriseen huoneeseen... On tosi ihana näky kun seinissä on väriä! Poikien huone on vihreä, Ellan huone vaaleanpunainen, olohuone vaaleansininen jne...

Ikkunaremonttikin saatiin valmiiksi kesän kuluessa. Nyt on vähän modernimmat ikkunalasit, ja toiveita jopa lämmön sisällä pysymisestä... Tosin nyt on ongelmana korvausilman saanti. No, ulko-ovet horottaa vielä, ja onhan meillä toki jotain venttiilintapaisia siellä täällä. Ikkunoihin otettiin hopeanväriset sälekaihtimet - hightechiä, sekä hyttysverkot tuuletusikkunoihin. Nyt kun ei enää ole niitä kylmää puhaltavia tuuletusräppänöitä, vaan jopa puoli ikkunaa aukeaa. Reunalistat on seinissä sekä ulkona että sisällä, ja ikkunapellit paikoillaan.

Seuraavaksi on tarkoitus hyökätä leivinuunin kimppuun ja purkaa se pois. Ei tule paljon käytettyä eteisessä olevaa uunia. Onkin suunniteltu sellaista kevytrakenteista takkaa olohuoneeseen. Tokihan siinä riittää pohjatöitä: lattia täytyy valaa ja seinä muurata ja hormi katolle asti ja tietysti vielä itse takkakin rakentaa tai ainakin pystyttää. Mutta eiköhän asiantunteva muurari pysty lähes mihin vaan!

Haavena on myös kylpyhuoneremontti ja vessaremontti ja kattoremontti ja autokatoskin olisi kiva... Edelliset asukkaat teki keittiöremontin, mutta kyllä siihenkin on mielessä pari pientä parannusta. Kaikenlaista miettimistä riittää, täytynee laittaa rakennuslupa vireille, tulee sitten tehtyäkin jotain.

2001- remonttivuosi

Nyt loppui latteudet tässä talossa! Saatiin aikaan rakennuslupapiirustukset ja kunta jopa hyväksyi ne, joten nyt on toivoton projekti meneillään... Kattoa korotetaan, lisäsiipeä rakennetaan, tehdään vessaremonttikin samaan syssyyn, olohuoneeseen takka jne jne... Neliöitä tulee lisää n. 24 alakertaan plus yli neljänkymmenen neliön parvi (joka kohdasta alle 1600 mm, kukahan siellä siivoaa...).

Homma näytti paperilta melko helpolta: vanha katto pois ja uusi tilalle, mutta... jotta vanhat seinät kestäisi uuden katon painon täytyi niitä vahvistaa. Joten joka puolelta seinistä ulkoverhoukset pois ikkunoiden yläpuoliselta osalta ja sinne tukipalkit. Eräänä kauniina heinäkuun perjantaina imettiin 70 kuutiota muhia katolta pois, joten ilmanvaihto parani huomattavasti. Sitten vain vanha katto pois ja uusi tilalle - ainakin ristikot, kattopeltejä odoteltiinkiin useampi viikko väärinkäsitysten vuoksi. Olipahan aikaa muurata piippua korkeammaksi ja rakentaa laajennusosaan seinät valmiiksi.

Kun pellit saatiin katolle, alkoi ns. sisätyöt. Eli tyhjennettiin puoli taloa ja sullottiin kaikki varastossa ollut ynnä muukin tavara asuinpuolelle - mukavan tiivis tunnelma. Hyvästit saatiin myös heittää sellaisille ylellisyyksille kuin sauna ja suihku sekä pyykkikone. Koskaan muulloin ei olla niin usein käyty mummulassa kylässä. 'Raksalta' täytyi pudottaa sisäkatto alas, jotta sitä saataisiin korotettua, samoin kaikki väliseinät purettiin, ei ollut kuin hormi pystyssä keskellä lattiaa ja parit tukitolpat. Jätelavakin viihtyi meidän pihalla useamman viikon.

Siinä vaiheessa kun saatin osa seinistä muurattua ja lattia valettua alkoi jo tuntua siltä, että saattaa tämä joskus jopa valmistua. Rakentamishomma onkin paljon nopeampaa(??) ja siistimpää kuin purkaminen. Kun vielä marraskuun lopulla saatiin asennettua ilmastointiputket, puhallettua villat välikattoon ja melkein pystytettyä takalle piipunkin (itse takkahan valmistui jo heinäkuulla - sai ainakin kuivua kunnolla...), jäljellä ei ole enää kuin se vaikein: pintamateriaalien ja värien valinta...