Cathedral Caves jäi näkemättä edellisen kerran  Southern Scenic Routea pitkin ajaessamme. Asia täytyi korjata. Muistissa oli, että luolien näkeminen vaatii laskuveden, lisäksi siihen sisältyy 15 minuutin bush walk ja 10 min. beach walk. Taas aurinkoisen päivän koittaessa -ei kun retkelle. Ensin aamulla etsittiin internetistä laskuveden ajankohta juuri sinä päivänä. Vesi näytti olevan alimmillaan klo 3.30 iltapäivällä. Arvioitiin automatkaan kuluvan noin kaksi tuntia, ja puolenpäivän jälkeen lähdettiin matkaan.

Cathedral Cavesin parkkipaikalle saavuttiin puoli kolmen aikaan. Viimeksi ei ainakaan huomattu että tiemaksua olisi silloin ollut, nyt jouduttiin maksamaan $5 että päästiin ajamaan perille. Sitten alkoi kuntoiluosuus. Sukellettiin puusaniaisten keskelle, polku oli kyllä hyvä ja leveä, mutta matkaa rantaan tosiaan oli melkoisesti. Eihän se alaspäin mennessä vielä pahalta tuntunut... Tinoa piti välillä kantaa, muut sentään kävelivät omin jaloin. Maisemat oli mahtavat, oltiinhan lauhkean vyöhykkeen sademetsässä. Liaaneitakin näkyi puissa, lapsetkin malttoivat jopa hetken katsella kasvillisuutta.

Alhaalta löytyikin sitten mahtava hiekkaranta ja paljon ihmisiä. Vesi oli lähes matalimmillaan, mutta silti aallot löi kintuille. Viisainta olikin riisua kengät ja hipsiä avojaloin rantaa pitkin. Lapset etsiskeli simpukankuoria rantavedestä.

Luolia oli kaksi, joista ensimmäiseen ei päässyt sisään koska siellä oli vettä. Toisesta luolasta pääsi kuitenkin takakautta kiertämään ensimmäisen takaosaan. 'Luolassa on pimeää, luolassa on kylmää...' Siellä me kuitenkin käytiin, maan sisässä ihmettelemässä kuinka korkealla vesi mahtaakaan nousuveden aikaan olla.

Ja lopuksi saatiin hiki pintaan kiipeämällä rannasta takaisin parkkipaikalle. Muutama mummo näytti juuttuneen matkan varrelle... Ei ole mitään huonokuntoisten hommaa retkeily täälläpäin. Kun viimein päästiin autolle asti Ella ja Pyry olivat kuulemma odottaneet meitä 'jo ainakin puoli tuntia'.